karu totuushan on se ettei voi onnistuu tai kehittyy jos ei vaan reenaa mutta jossain vaiheessa,kun on yrittänyt kaikkensa ja ei oo tullu onnistumisen tunnetta joka tsemppais eteenpäin.
ihminen palaa loppuun eikä jaksa törmätä seinään ja ottaa niskasta kiinni ja yrittää uudestaan! varsinkaan jos kukaan ei tsemppaa jaksamaan tai usko sun tekemisees.
se että ees ite uskos että mä pystyn tähän niin auttas jaksamaan mutta entä sillonku ei usko ite tai kukaan ei usko suhun?
no tilanne tuntuu sille että antaa pariksi ja ei enää edes yritä.
motivaation pitäs löytyä omasta tekemisestä ja siihen uskomisesta. jos sitä ei ole niin kannattaa asiaa harkita vakavasti.
kaikista vaikeinta tilanteessa on jos harrastus on sinulle tärkeä ja rakas.
antaa vastapainoa kouluhommille ja antaa niille asioiden olla.
mutta kun sen tekeminen tuntuu suoritusmaiselle ja aiheuttaa enemmän stressiä ja vaivautumisen tunnetta.
elämä on hankalaa kun joutuu tälläiseen tilanteeseen! pää hajoo ku kouluhommatkin ja lauluhommatkin kaatuu päälle!! haluun vaan ny pois täältä ja tästä ahistavasta tilanteesta onneks kohta loma ja pääsen hetkeksi täältä ees pois.
xoxo mindee

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti